Uusi opetussuunnitelma on tuonut tullessaan ilon kokemuksia ja myös riittämättömyyden tunteita. Iloa on tuonut useat onnistumiset ja oppilaiden luovuuden helmet. Opettajana on sydäntä lämmittävä tunne katsoa, kun oppilaan työ valmistuu ja hän kokee siitä iloa ja intoa. Aivan loistavia töitä on valmistunut sekä puusta että kankaasta ja langasta. Monimateriaalisuudesta on ensimmäiset askeleet otettu ja superlon, helmet ja pienissä määrin metalli voidaan mieltää jo osaksi tuntejamme.
Neljäsluokkalaisen kello, jossa alkuperäisessä suunnitelmassa oli myös lankaa naulojen ympärillä, mutta suunnittelu ja valmistusprosessi vei pelkistämisen tielle ja työ on valmiina toimiva, käytännöllinen ja oppilaalle erittäin mieleinen. Hyvin kuvaava prosessikokemus, miten suunnitteltu muuttuu tehdessä ja kokeillessa.
Riittämättömyyden tunteita on kuitenkin herännyt liian useasti, siitä on johtunut monesti se, että olen ihan väsynyt päivän päätteeksi, ettei opintoni yliopistoon tai en edes tätä blogia ole jaksanut kirjoitella. Osa ryhmistä on aivan liian suuria, jotta ehtisin vastaamaan jokaisen oppilaan tarpeisiin. Nyt kun suunnitteleminen on enemmän oppilaslähtöistä, siihen tarvittaisiin enemmän opettajaa ja taitoja opettaa suunnittelua. Ensi vuodelle olenkin jo ajatellut ottavani erityisen tarkkailun ja kehityksen alle suunnittelun opettamisen. Kesäksi siis lukemista etsiskelemään. Rehtori on onneksi huomioinut tämän vuoden haasteemme, ja ensi vuoden resurssit hieman helpottavat ryhmäkokoja toimivimmiksi.
Olemme huomanneet työparini eli teknisentyön opettajan kanssa, että kun oppilailta kysytään tekstiilityön luokassa ilman mitään alustusta, mitä he haluaisivat tehdä, vastaus on aina TYYNY ja kun asiaa kysytään samalla tavalla teknisen luokassa, vastaus on LAATIKKO tai PENKKI. Saisimme kirjoittaa mitta-arvioistakin hauskan kirjan, sillä ilman opettajan ohjausta tehdyissä mitta-suunnitelmissa on aikamoisia tyynyjä 3m x 1m tai laatikoita 10m x 8m. Opettajalla on siis oltava aikaa opettaa suunnittelua. Matematiikan opettajan kanssa tehtävä yhteistyö voisi olla myös paikallaan.
Uuden lukuvuoden suunnittelu on nyt alkamassa. Nyt on aika hankkia uusia tarvikkeita luokkaan. Taidan pitäytyä perusvaraston täydennyksessä. Nuppineuloja katoaa kummallisesti vuoden aikaan. Eräs oppilaani pohdiskeli tällä viikolla, jos ne olisivat kaikki tuolla kaapin alla. Samalla hän pohdiskeli, jospa laitettaisiin enemmän magneetteja luokkaan jonnekin alas, niin jos ne nuppineulat kulkeutuisivat sinne. Johonkinhan ne menevät, varmaan samaan paikkaan kuin sukan parit kotona.
Mutta on tämä uusi opetussuunnitelma aivan loistojuttu. Vaikka se työtä ja riittämättömyyttä vielä näin ensimmäisen vuoden aikana aiheuttaakin, niin kyllä se on tuonut vapautta kehittää, vapautta luoda uutta ja vapautta kokeilla. Ensi vuonna osaan jo varmasti hyödyntää sen kaikki mahdollisuudet kunhan löydän ratkaisun tuohon suunnittelun opettamiseen. Hyvä suunnitelmahan on jo puoliksi tehty, sen kun opetan oppilailleni, niin luulisin aikaa jäävän oppilaiden yksilölliseen kohtaamiseen enemmän.
Neljäsluokkalaisen penkki ja päällinen sekä korjattu pehmo.
Kolmosien kaavan piirtäminen ja saumanvaraharjoitus.
Tänä vuonna olen miettinyt erilaisia arviointimuotoja. Kolmasluokkalaiset tekivät itsearviointinsa uudella tekniikalla. Opettajan vinkkinä oli, että tehkää vaikka video: (Julkaisu lupa myös kotoa)
Arviointia tapahtuu koko ajan. Sen tehtävänä on ohjata ja kannustaa sekä edistää oppimista, kuten opetussuunnitelman valtakunnallisissa perusteissa arvioinnin tehtävä määritellään. Oppilaan oppimista, työskentelyä ja käyttäytymistä tulee arvioida monipuolisesti, joka luo arviointikulttuurille lähtökohdat.
Jatkuva arviointi kiteytyy kirjalliseksi yleensä kotiin menevissä viesteissä ja erityisesti todistuksissa. Nyt on taas aika yhteenvedolle oppilaan syksyn saavutuksista, joka tietää pitkiä pohdinta hetkiä opettajille. Jokainen opettaja haluaa olla oikeudenmukainen ja kirjoittaa todistuksen, joka on todellinen, objektiivinen ja oikea. Kaikki tietävät miten suuri merkitys on koulun antamalla palautteella siihen minkälaisen käsityksen oppijana, osaajana ja ihmisenä oppilaat muodostavat. Todistuksen kirjoittaminen on aina myös opettajan itsereflektoinnin paikka, johon itse olen huomannut käyttäväni aikaa vuosivuodelta enemmän.
Tänä vuonna on todistuksien kirjoittamisessa lisää haasteita uuden opetussuunnitelman myötä. Meidän kunnassamme taito-ja taideaineista annetaan viidennelle asti lausepankin avulla kirjallinen todistus. Kuudennella kaikista aineista saa jo perinteisen numeron 4-10. Onneksi uusi opetussuunnitelma ja uusi toimintakulttuuri on itse osaltaan tuonut lisäresurssia todistuksen laatimiseen samanaikaisopetuksen eli työparien myötä. Toki onhan jotkin ryhmät nyt hieman suurempia, mutta itselleni on huikeaa ja rikastavaa tehdä työtä taitavan kollegan kanssa, jonka kanssa voi jakaa ilot ja surut yhtälailla. Vuorovaikutusta ei siis ole vain opettajan ja oppilaan välillä vaan myös opettajien kesken, joka kannustaa jokaista oppimaan lisää ja löytämään uusia ulottuvuuksia myös virheistään.
Suuri osa oppilaistamme hyppäsi uuteen opetussuunnitelmaan "pysty"metsästä, eli suoraan esim. viidennelle luokalle, jolloin ajatuksemme: tutustuu, opettelee, oppii, osaa, ei ihan toimi vielä luokka-asteittain. Mutta taitavat oppilaamme ovat meidät kyllä positiivisesti yllättäneet ja edenneet oppimisen portailla, jotkut jopa huipulle asti.
Olemme nyt syksyllä opetelleet käsityön kokonaista prosessia, sen dokumentointia ja oman työskentelyn arviointia suullisesti. Ennen todistuksien antamista haluan kuitenkin oppilaiden vielä sanoittavan omaa tekemistään ja siksi tämä viimeinen täysi työviikko on minun kalenterissani ARVIOINNIN VIIKKO.
3. ja 4.luokkalaisille
3. ja 4.luokkalaisille
Mukavahan on todistuksia miettiä, kun näin kivoja töitä on valmiitkin, vaikka arvioinnin kohteena onkin itse työskentelyprosessi ei tuote. Viidesluokkalainen poika lupasi, että saan laittaa tänne kuvan hänen työstään :).
Seuraava lainaus mielessä ARVIOINTIVIIKKOON:
Kotiseudullamme ovat tärkeitä luonto ja sen tarjoamat materiaalit, lappilaiset värit, saamelaisuus, paikalliset eläimet, elinkeinot ja alueemme pukeutumiskulttuuri sekä vuodenajat. Käsityön opetuksen ydintehtävänä on syventää ja kartuttaa oppilaan käsityötietoja- ja taitoja. Vuosiluokilla 3-6 oppilas oppii käyttämään käsityön työ- ja dokumentointivälineitä turvallisesti ja mielekkäästi. Opetuksen tavoitteena on rohkaista luovuuteen, jotta sisäinen taiteilija säilyisi ja vapautuisi. Oppilas opettelee arvostamaan työn ja materiaalin laatua, sekä suhtautumaan arvioiden ja kriittisesti omiin valintoihinsa, tarjolla oleviin virikkeisiin, tuotteisiin ja palveluihin kuluttajana. Tuetaan oppilaan luovuutta ja esteettisiä, teknisiä sekä fyysis-motorisia taitoja, unohtamatta ongelmanratkaisutaitoja sekä ymmärrystä teknologian arkipäivän ilmiöistä.Tutustutaan paikallisiin kädentaitajiin. (Sodankylän OPS2016 Käsityön opetuksen tavoitteet vuosiluokilla 3-6)
Aiheena on runo. Viime kerralla on käyty oppikirjasta jo runoon liittyvät perusasiat ja teoriat, luettu kirjan runoja ja tehty niihin liittyviä tehtäviä. Nyt on aika luoda itse. Opettaja pyytää luokkaa keksimään neljä sanaa. Yksi vilkas poika hihkaisee: Mitä? - Ahaa, ensimmäinen sanahan jo siinä. Toinen sana on sinä, kolmas erä ja neljäs hätä.
Neljä ihan toisiinsa liittymätöntä sanaa ja opettaja iloisesti heittää haasteen oppilaille: Keksikää yksin tai pienessä ryhmässä näistä sanoista pieni runo. - Tiedätte mitä runo tarkoittaa? Hmm, nyt mielikuvitus käyttöön.
Luokka ottaa haasteen vastaan riemuiten. Itse keksittiin sanat ja saa tehdä töitä kaverin kanssa. Mitäs keksittäisiin? Yhdellä ryhmällä tarina lähtee kysymyksestä, toisella sanat vääntyvät räppiin. Kolmas kysyy: Saako sanoja taivuttaa? - No, totta ihmeessä.
Opettaja rajoittaa hieman tehtävään käytettävää aikaa, mutta ei se haittaa. Valmista tulee ilman minkäänlaisia työrauhaongelmia, kun kaikki innokkaina runoilevat. Nyt alkaa tehtävän toinen vaihe. - Hakekaapas tabletit. Tässä naapuriluokasta hieman lainalaitteita, jotta kaikille riittää yksi.
Seuraavaksi työskennellään yksin omalla laitteella. Tehtävänä on rakentaa runosta kuva, elokuva, animaatio tms. Voit valita juuri sen ohjelmasovelluksen, mikä on sinulle omin tapasi työskennellä. -Hei, saako käyttää Puppet Palsia? - Voinko tehdä sarjakuvan? - Nyt voit itse päättää!
Työskentely on napakkaa ja tavoitteellista. Halutaan saada valmista. Koulun jokainen tyhjä tila on käytössä, jotta äänitykset voidaan tehdä ilman hälyääniä. Opettaja seuraa ja ohjaa teknisesti. Oppilaiden täytyy haastaa ongelmanratkaisutaitojaan ja tehdä teknisiä sekä taiteellisia päätöksiä. Samalla runon muoto muuttuu tarinaksi... Hei, eikös runon yksi funktio olekin kertoa pieni tarina.
Oppilaiden tarinat muotoutuivat. Erilaisia lopputuloksia samasta runosta, sarjakuvaa, animaatiota. Keskusteluja hyvästä mausta, onnistumisen riemua, tekemisen iloa. Niistä oli Runo-tuntimme tehty.
Tähän opettaja toteaa: Taitavia oppilaita! Laaja-alaisia tavoitteita harjoiteltu pienellä kokonaisuudella. Oppilaan osallisuus opetuksen suunnittelussa, vaikka kuinka pienessä osassa, auttaa motivaatioon. TVT on hyvä renki, kun sen käyttöön on suunniteltu sisältö. Tehtävällä harjoiteltiin luovuutta, yhteistyötaitoja ja päätöksien tekoa.
Lisäksi saimme hyvän keskustelun aikaan ilmiöstä hyvä maku ja sovelias kielenkäyttö.
"Vuorovaikutus ja monipuolinen työskentely ovat yhteisön kaikkien jäsenten oppimista ja työskentelyä ja hyvinvointia edistäviä tekijöitä."
Olen lueskellut perusopetuksen toimintakulttuuri kappaletta Opetussuunnitelman perusteista 2014 ja Sodankylän opetussuunnitelmasta 2016. Toimintakulttuuri kappaleessa korostetaan monipuolisia työtapoja, kokeilemiseen rohkaisemisesta, toiminnallisuudesta ja elämyksistä. Moniaistisuutta ja monikanavaisuutta pyritään edistämään tieto- ja viestintäteknologiaa käyttäen.
Nyt uuden opetussuunnitelman tullessa käyttöön olen erityisesti kokenut tämän toimintakulttuurin muutoksen, ja sen kokeiluun kannustavan ilmapiirin itselleni merkittävän motivoivaksi. Opetussuunnitelma antaa luvan opettajalle olla luova, (itsekritiikkiä unohtamatta). Siksi toteutin lomaa edeltävän viimeisen saksan tunnin makuaistia hyväksi käyttäen.
Opetussuunnitelma haastaa meidät opettajat myös siihen miten saataisiin oppilaat osallistumaan, tähän opettajaa motivoivaan luovaan prosessiin. Oppilaille "pallon" heittäminen on erittäin hedelmällistä, jonka sain kokea myös lomaa edeltävällä viikolla, kun koulussamme käynnistettiin kuukauden teema ARVOSTAMME ERILAISUUTTA.
Oli hienoa olla "kärpäsenä katossa tai oikeastaan opettajana luokan perällä", kun oppilaat itse aloittivat ideoinnin miten teemakuukauden sanoma saadaan näkyväksi. Oppilaat keksivät työhönsä, jopa toiminnallisenmuodon, sen kautta koko koulua yhdistävän työtavan. Mahtavaa viidesluokka!
Myös valokuvanäyttely aiheesta on koskettava. Digitaitoja itselleni kartuttaen, en voinut olla tekemättä videota myös näyttelystä. Kiitokset kuutosille!
Viime keväänä kokeilin kuudennen luokan kanssa yksilöllistä etenemistä englannissa. Oppilaat valitsivat tavoitteet itse, joiden pohjalta etenivät ja tekivät kokeen. Kokemus oli mielenkiintoinen ja opettavainen. Kokeilun jälkeen vain pari oppilasta oli sitä mieltä, että palataan vanhaan opettajajohtoiseen, yhtä vauhtia etenevään kielenopetuksen junaan. Opettaja (eli minä) oli sitä mieltä, että näin suurella vapaudella 24 tuntia vuorokaudessa ei riitä haluttuun menestykseen.
Nyt olen miettinyt, ottanut oppia historianopettajakollegani järjestelmästä, suunnitellut uuden yksilöllisen etenemisen kokonaisuuden. Kova työ oli miettiä miten asian kokoan, mutta nyt kun olen saanut yhden kappaleen rungon rakennettua, luulen, että Yippee-kirjan muutkin kappaleet on palasteltavissa samantapaisella kaavalla itsearviointia ja testausta unohtamatta. Hieman jännittää itseäni miten homma lähtee käyntiin.
Laaja-alainen tavoite, oppimaan oppiminen, on ollut mielessäni tätä opetustapaa mietiskellessäni. Tietysti työtapa vastaa moneen muuhunkin tavoitteeseen, esimerkiksi osa työtavoista on valittu tvt-avusteisiksi. Itselleni opettajana asetan nyt alkuun tavoitteen opetella oneNoten käyttöä. Siinä olevat videointi ja audion nauhoitus mahdollisuudet antavat monta uutta toimintatapaa kielen opetukseen.
Koulussamme toimii pedagoginen tiimi, joka innostaa, kannustaa ja tukee uuden OPS:n tuomien näkökulmien, työtapojen ja tavoitteiden tuomista näkyväksi ja käytäntöön. Tiimissä päätimme juuri tänään lähteä tekemään laaja-alaisia tavoitteita näkyviksi. Käytävälle kootaan laaja-alaisien tavoitteiden seinää, johon mahdollisuuksien mukaan kuvataan myös työskentelyä niiden parissa. Kun pääsen vauhtiin englannin ryhmäni kanssa, saamme varmasti kuvamme sinne.
Kävimme neljän opettajan, rehtorin ja sivistystoiminnanjohtajan voimin tutustumisretkellä Lappeenrannassa. Tavoitteena tutustua oppimisympäristöihin ja saada hieman kuulla heidän opetussuunnitelmastaan.
15.9.2016 tutustuimme Lappeen kouluun, jossa mieleenpainuvimpia oppimisympäristöjä keräsin kuvina. Kouluun on järjestetty erilaiseen oppimiseen soveltuvia tiloja monipuolisesti ja esteettisellä otteella. Kävely tilasta toiseen oli miellyttävää ja motivoivaa. Mielestäni erittäin onnistunut kokonaisuus, josta näkee, että toimivuus on ollut ensisijalla, viihtyvyyttä ja ulkonäköä unohtamatta.
Lappeen koulussa saimme kuvauksen heidän Prokoulu-toiminnasta ja ongelmanratkaisukeskeisyydestään sekä monesta muusta heillä toimivaksi koetuistaan käytänteistä. Joutsenon koululta oli myös opettaja esittelemässä heidän opetussuunnitelmaa ja toimintatapoja, joissa erityisesti korostuvat uuden opetussuunnitelmamme laaja-alaiset tavoitteet. Paljon uusia ajatuksia pohdittavaksi ja reflektoitavaksi.
Kaukaan koulussa pääsimme tutustumaan, miten jo olemassa oleviin tiloihin on luotu viihtyisä ja toimiva nykyaikainen, perinteistä koulurakennusta kunnioittava, oppimisympäristö. Itselleni vierailu toi nostalgisia tunteita, olihan Kaukaan koulu ensimmäisiä kouluja, jossa itse olen työskennellyt aloittelevana opettajana sijaistehtävissä, ( olisiko ollut 1997) sekä Lauritsalan Visan lasten jumppaohjaajana liikuntasalissa.
Iltapäivällä pääsimme vielä tutustumaan Kesämäenrinteen kouluun, jossa oppimisympäristöjen muutos on juuri käynnissä. Saimme myös seurata heidän oppilaskuntansa palaveria, jossa oppilaat itse kävivät rakentavaa keskustelua kännyköiden käyttämisestä ruokalan tiloissa. Loistava värien käyttö tiloissa ja positiivinen ilmapiiri, niistä on hyvä oppimisympäristö tehty.
Vierailut saavat aina tarkastelemaan omaa työtään uudessa valossa, joka on opettajan työssä mielestäni erittäin tärkeää. Maailma kulkee eteenpäin, joka asettaa vaatimuksia ajatuksien tuuletukselle ja näkökulmien löytämiselle. Mahtavaa, että mahdollisuus tällaiseen tiedon jakamiseen, vierailuun ja yhteistyöhön on rakennettu.
Muistiin kirjoittamiani asioita Joutsenon koulun esittelystä.
"Oppilaita
ohjataan niin yksilöinä kuin ryhmänä havainnoimaan oppimistaan ja sen
edistymistä sekä niihin vaikuttavia tekijöitä. Tarkoitus on, että opettajat
auttavat oppilaita ymmärtämään tavoitteet ja etsimään niiden saavuttamiseksi
parhaita toimintatapoja. " (Oph, 2014, 48)
Miten saan oppilaat arvioimaan omaa osallistumistaan, osaamistaan tai taitoaan? Itsearviointilomakkeet tuntuvat joissain tilanteissa liian raskailta, joissain tilanteissa ne ovat loistavia reflektoinnin välineitä. Olen pohdiskellut ja kokeillut pieniä reflektoinnin keinoja, jotka on nopeita ja näppäriä toteuttaa tunnin kuluessa, työn lomassa.
Äidinkielen tunnilla tänään harjoittelimme ensin yhdyssanoja verkkotehtävien avulla, sen jälkeen jokainen sai käydä kirjoittamassa oman, mielenkiintoisen tai keksimänsä yhdyssanan seinälle. Yhdessä tarkastettiin seinän edessä seisoskellen kirjoituksia. Näin saimme näkyväksi osaamista. Tavoitteenani oli, että jokainen saisi onnistumisen kokemuksia ja samalla huomaisi miten paljon yhdessä jo osataan. Näkyväksi, yhteiseksi osaamiseksi, nimittämääni keinoa käytän myös kielten tunneilla, joissa sanojen opettelemisella on suuri merkitys. Oppilaista on jännää päästä kirjoittamaan taululle, jo tämä antaa lisämotivaatiota ja oppimisen iloa oppitunneille.
Kaikki saavat kirjoittaa yhdyssanoja SEINÄLLE!
Hauska lisä koulumme oppimisympäristöissä. Seinä, johon saa kirjoittaa.
Verkkotehtäviä Väinölässä. (Luokkamme ovat kaikki nimetty kirjallisuuden paikkojen mukaan.)
